Tikka Oy
Herkällä otteella viritelty Hippodamus -ehdotus on parhaimmillaan Satamalahden rannan alueella sekä Paukkulanrannan puutalokaupungissa. Näitä rantakortteleita koskeva suunnitteluosuus on hyvin ammattitaitoinen ja toteuttamiskelpoinen mutta hivenen yllätyksetön.
Silmiinpistävää ehdotuksessa on asuinkäyttöön tarkoitettujen kortteleiden mittakaavan mukava vaihtelu ilman vähäisintäkään liioittelua: urbaani Satamalahden ranta ja pienimuotoisemmat intiimit Paukkulanranta ja Puhdistamon alue tarjoavat harkitun eriluonteisia vaihtoehtoja sekä asukkaille että alueen toteuttajille. Toteuttamisen vaiheistus on muutenkin koko toteutusajan merkitys sisäistäen harkittu.
Puhdistamon alueen korttelirakenne ei ole sataman ympärille kietoutuvasta houkuttelevasta ideasta huolimatta aivan yhtä onnistunut kuin muut asumisen alueet. Kortteleiden väliin jää luonteeltaan epämääräisiksi jäsentyviä viheralueita ja kovin suuri enemmistö pitkien suorakaiteiden muotoisista kortteleiden asunnoista jää ilman kontaktia veteen. Kortteleiden eristyneisyyttä rannasta lisää myös umpikorttelimaisuutta tavoitteleva ratkaisu – se puolestaan johtaa siihen, ettei myöskään korttelipihoilta synny maisemayhteyttä vesialueisiin.
Suunnitelman liikkumisen verkostot ovat aivan erinomaisesti jäsenneltyjä: Rannat on rauhoitettu ajoneuvoliikenteeltä ja samalla niiden julkinen yhteiseen käyttöön tarkoitettu luonne on vahva. Satsaukset silta-, laituri- ja rantamuurirakenteisiin ovat oivallisesti harkittuja. Hieman epämääräiseksi tosin jää hyvin keskeisesti sijaitsevan elegantin Tiedekeskuksen ja rannan välisen puistomaisen tilan käsittely. Tiedekeskuksen arkkitehtuuri antaa odottaa äärelleen urbaanimpaa kaupunkitilaa.
Pysäköinnin toteuttaminen kaikkialla Paukkulanrantaa lukuun ottamatta rakenteellisena ja kortteleiden alla on teknis-taloudellisesti vaativa ratkaisu, vaikka tuokin miljöön viihtyvyyteen kiistattomia etuja. Puhdistamon alueen ratkaisu olisi toteutettavissa realistisemmin korttelirakennetta kehittämällä. Paukkulanrannan puutalokaupungissa autottoman asuinmiljöön ja keskitetyn pysäköinnin yhdistelmä on oivallisesti ratkaistu.
Arkkitehtoninen ote on kaikkialla hallittua ja vankasta arkkitehtonisesta osaamisesta kertovat lukuisat kauniit visualisoinnit aluekokonaisuudesta, arkkitehtuurista ja lähimiljööstä. Perspektiivinäkymistä välittyvät myös ekologiset tavoitteet tyylikkäällä tavalla, vaikka sanallinen osuus ekologisesta konseptista ei ylläkään kilpailun parhaimmistoon.
Suunnittelun ideologia on hyvin klassinen perustuen tilahierarkian jäsennöintiin, julkisen kaupunkitilan merkityksen vahvaan läsnäoloon ja runsaisiin aukioihin ja toreihin. Ne on myös toteutettu Mikkelin mittakaavaa ja realiteetteja ymmärtävällä tavalla.
Hippodamuksen ekologinen perusidea liittyy vahvasti veteen. Tämä ilmenee paitsi monipuolisena painotuksena vesiliikenteeseen, myös korostuneena keskittymisenä hulevesien käsittelyyn. Kumpaakin asiaa voi tukea ja kannustaa, mutta yhden asian voimakas korostus ei saa vähentää huomion kiinnittämistä muihin merkittäviin näkökohtiin.
Ruoan hankinta ja kuljetus on käsitelty lyhyesti, mutta iskevästi. Ehdotus yhteistoimista lähialueiden maanviljelijöiden ja kalastajien kanssa, ruokaosuuskuntien idea ja tämän yhdistäminen muuhun yhteiseen toimintaan, kuten tavaroiden kierrätykseen on ekokaupunkia parhaimmillaan. Ajatuksia voisi kehittää edelleen tiedekeskuksen yhteyteen perustettavalla torimyymälän kaltaisella kaupalla.
Energian tuotantoon tai kulutukseen ei ehdotuksella ole merkittävää uutta annettavaa. Ehdotuksessa toistetaan luettelomaisesti asioita, jotka ovat jokaisen tiedossa ja nykyisin itsestään selvyyksiä. Piirustuksista ei kuitenkaan ilmene esimerkiksi aurinkoenergian käyttöä lainkaan. Välttämättömän, alueellisen energiataseen laatiminen sekä energian tuotannon ja kulutuksen koko kierto on tutkittava jatkossa perusteellisesti.
Liikenne ja pysäköinti on sikäli hyvin ratkaistu, että osa-alueella 1 pysäköinti on valtaosin kannen alla. Katujen varsille pysäköinti olisi koko alueella voitu välttää kokonaan, mutta ehdotuksessa on tässä kysymyksessä päädytty kompromissiin, joka alueen imagon kannalta ei ole tyylikästä. Alue 1 on lisäksi halkaistu vinokadulla, joka tuo autoliikenteen täysipainoisesti keskelle asutusta. Tämän kysymyksen olisi voinut ratkaista toisin. Liikenteen ratkaisuissa on toimintojen keskittämisellä tai hajauttamisella suuri merkitys. Ehdotuksessa mainitut hybridirakennukset ovat omiaan vähentämään päivittäistä ajoneuvoliikennettä. Mitoituksista ei kuitenkaan ilmene asumisen, työpaikkojen ja palvelujen jakaumaa eri alueille. Siksi on vaikea arvioida päivittäisen liikkumisen kokonaistarvetta. Kevyen liikenteen reitti Savilahden ympäri on hyvä ja toimiva ratkaisu.
Rakennusten sijoitukset ja muodot noudattelevat Mikkelin perinteistä kaavaa ja uusi kaupunginosa on ilmeeltään haluttu sitoa Engelin suunnittelemaan ruutukaavaan. Tämä laimentaa alueen uutta identiteettiä ja samalla mahdollisuuksia ottaa ekologiset näkökohdat voimakkaammin huomioon rakennusten muotoilussa ja sijoituksessa. Puun suosiminen rakennusten materiaalina on kannatettavaa, samoin muidenkin paikallisten materiaalien käyttö.
Jätehuolto on hulevesikysymystä lukuun ottamatta käsitelty korostetun askeettisesti. Asiaa olisi voinut tarkastella ehdotuksessa hieman perusteellisemmin. Jätehuollon jakaminen orgaanisen ja epäorgaanisen materiaalin uudelleenkäyttöön ja näiden kiertovirtojen tutkiminen kuuluu ekologiseen konseptiin olennaisesti.
Tekstit: Satamalahden kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun arvostelupöytäkirja